Docker + Java Trixx

Sattuneesta syystä Docker työkalupakin käyttö on itsellä lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti viime aikoina. Se ei ole aina helppoa, mutta on kyllä palkitsevaa. Kun ensi kertaa saa hallittua kunnon könttiä palveluita parilla komentorivikomennolla, sensijaan että aiemmin seikkaili siellä ja täällä ja saastutti konettaan X kappaleella erilaisia asennuksia… Ja kun aiemmin Vagrant-koneet haukkasivat suurimman osan muistista, IntelliJ loput, ja nyt docker-kontteja voi läiskiä samaan tilaan tusinan.. Niin olen myyty.

Miten kontit juttelevat?

Pari niksiä on tullut opittua – tai oikeastaan luettua manuaalia tarkemmin. Niksi yksi oli, miten saada docker-compose alla docker-palvelut näkemään toisensa? Ratkaisu oli häkellyttävän yksinkertainen: Käytä docker-compose.yml versiota 2.0, tähän tapaan:

version: '2'
 services:
  web:
    build: .
    depends_on:
      - db
      - redis
  redis:
    image: redis
  db:
    image: postgres

That’s all you need. Versiossa yksi piti linkitellä palveluita, mutta versiossa kaksi oletuksena saman docker-composen osat ovat samassa virtuaaliverkossa. Se tarkoittaa että ne näkevät toisensa suoraan imagen nimen mukaan, esim. jos web haluaa viitata redis-palveluun http protokollalla porttiin 6379, homma hoituu:

http://redis:6379

Tietysti voi olla että ajat palveluita välillä dockerissa, välillä ei. Itse olen havainnut käteväksi Spring Boot sovelluksissa käyttää tähän profiileja, docker-profiili ylikirjoittaa tarvittavat url viitteet tai vastaavat palvelinviitteet näillä image nameilla, ja perusprofiilissa voi olla että viitataan vielä localhostiin, testiympäristössä voidaan viitata taas ihan muualle.

Dockerin verkkoja voi hallita myös manuaalisesti, ja niistä voi koostaa haluamiaan kokoonpanoja. Kuitenkin, oletuksena siis kontit näkevät toisensa kunhan ovat samassa verkossa. Ei tarvitse avata mitään portteja, ellet sitten halua niihin ulkoapäin viitata.

Miten kontti viittaa hostiin?

Nogh, kaikkea ei saa konttiin vieläkään. Omassa OSX koneessa esim. Windows SQL server ei konttina pyöri, vaikka konttina löytyykin. Docker for Mac antaa vain herjaa, ympäristön pitäisi olla Docker for Windows. Joten joudun tekemään vähemmän ideaalin ratkaisun: Viittaamaan kontista ulospäin.

Onneksi homma hoituu, pitää vain välittää Dockerille tieto siitä ip-osoitteesta jossa host toimii. Se onnistuu esim. näin (OSX kone):

export DOCKERHOST=$(ifconfig | grep -E "([0-9]{1,3}\.){3}[0-9]{1,3}" | grep -v 127.0.0.1 | awk '{ print $2 }' | cut -f2 -d: | head -n1)

Dockerfilessa ei voi valitettavasti viedä ihan helpolla sisään env muuttujia, ja oletuksena kontit eivät näe ympäröivien hostien muuttujia. Vaan eipä hätää. Olen itse siirtynyt enenevässä määrin käyttämään docker-composea, ja siellä homma hoituu. Määritellään env muuttuja uudestaan docker-composessa, sitten käytetään sitä java-komentorivillä, viedään todellinen url sisään joka siis viittaa env muuttujan mukaiseen ip-osoitteeseen.

mah_service:
  environment: 
    - HOST_ADDRESS="localhost"
  build: ./mah_service
  command: echo "HOST ADDRESS FOR SQL SERVER $HOST_ADDRESS"
  command: java -Dspring.profiles.active=docker -Dspring.datasource.url="jdbc:jtds:sqlserver://${DOCKERHOST}:1433;DatabaseName=demo" -jar mah_app.jar
  ports:
    - "8080:8080"

Tah-dah, magic happens. Joka tapauksessa, tämä ei ole nätti ratkaisu, vain workaround. Windows dockesterijat eivät tarvitse tätä, vaan käyttävät mieluiten sql serveriä kontissa. Se on aina paras vaihtoehto. Lienee ihan reilua että MacOS puolellakin saa joskus kärvistellä. MS SQL Server for Linuxia ootellessa…

No, siinä tällä kertaa havainnot. Postailen tänne itselleni muistiin jatkossakin niksejä, ettei unohdu. Pian tulee Docker 1.3 ja lisää kivaa…😉

 

Java 9 on kymmenen kertaa nopeampaa!

Törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön taannoin. Valmistelin esitystä suorituskyvystä ja Java muistimallista, ja ajoin eräänlaista benchmark sovellusta Dockerin avulla eri virtuaalikoneissa. Sovelluksen ideana on sisältää aika typerästi kirjoitettua mutta varsin tavanomaista Java-koodia. Silmukoita, ehtolauseita, merkkijonojen käsittelyä, laskentaa, kokoelmien käsittelyä, ja kellottaa paljonko kaikkeen menee aikaa. Tällä voidaan myös nähdä nykyaikaisen virtuaalikoneen itseään optimoiva vaikutus – kun ajo jatkuu, nopeus yleensä kasvaa. Tässä on sovelluksen mittaustuloksia Oracle Java 6 Docker kontissa ajettuna:

Screenshot 2016-10-16 13.19.54.png

Eli, yhden kierroksen aika on n. 84 sekuntia, laskien 82 sekuntiin jahka virtuaalikone vähän ”lämpenee” eli käytännössä jit-kääntää enemmän koodia ja tekee muita tarvittavia optimointeja.

 

Tässä on OpenJDK+Java 8 ajotulokset:

Screenshot 2016-10-16 13.23.31.png

Kuten tuloksista näkyy, uudempi virtuaalikone optimoi usein tehokkaammin. Tässä kierrosajat pyörivät n. 62 sekunnin pinnassa – Java 6 verraten on irronnut noin 20 sekuntia, tai 1/4 suoritusajasta. Paras kierrosaika oli jopa 52 sekuntia. Aika hyvä tulos!

Kokeillaanpa G1 roskankeruualgoritmilla:

Screenshot 2016-10-16 13.35.12.png

Oops! Vaikka G1 on teoriassa kauneinta ja uusinta mitä roskankeruualgoritmeihin tulee, se ei ole joka ongelmaan optimaalinen ratkaisu. Suoritusajat vaihtelevat 98 ja 104 sekunnin välillä ja ovat nousemaan päin. Tällä sovelluksella ja tämän koneen muistilla tässä tuli takapakkia, huonompi suorituskyky. Varmaan tästä syystä G1 ei ole vielä oletusalgoritmina vaan pitää erikseen kytkeä päälle lisäparametrilla -XX:+UseG1GC.

Java 9 julkaistaan vasta pitkällä ensi vuonna. Siitä on kuitenkin jo prereleaseja liikkeellä, ja jopa Docker virtuaalikuva. Tämän ansiosta on lasten leikkiä ajaa sama koodi Java 9:llä. Tulokset tässä:

Screenshot 2016-10-16 13.36.26.png

WUT? Sama koodi, tekee saman asian, sama koneympäristö ja resurssit. Suoritusajat vaihtelevat 9 ja 12 sekunnin  välillä. Karkeasti ottaen noin kymmenen kertaa nopeampaa kuin useimmat muut testiajot, ja yli viisi kertaa nopeampaa kuin paras tulos tähän asti.

Jotain on muuttunut. Mitä, en tiedä vielä. Epäilen että yksi tekijä voi olla Jigsaw moduulimallit. Toinen tekijä lienee, että on taas opittu tunnistamaan joku negatiivinen koodaustapa, ja optimoimaan sen suoritus. Tulokset tuskin ovat yleispäteviä, ne pätevät lähinnä tähän tyypilliseen koodiesimerkkiin mitä käytin, ja tähän ympäristöön. Docker välissä voi myös vaikuttaa jotain, tuskin kuitenkaan paljoa. Niin tai näin, koodi otti taas kerran hurjan tehokkuushypyn. Tätä herkkua olisi luvassa ensi vuonna.

Virtuaalikoneiden ihanuus on siinä, että nautit kaikista edistysaskelista, ilman koodimuutoksiakin. IBM nimesi juuri oman open source JDK 9 versionsa JIT-kääntäjän Testarossaksi, joten veikkaisin että sieltä on myös suurta hyvyyttä tulossa.

p.s. Docker on ihana keksintö!

p.p.s. Niin on Cathode terminaalikin :p

 

Angular 2 pajahti finaaliin asti

Tämän päivän kiinnostava uutinen: Angular 2 on nyt Final, ei enää pelata RC tai Beta-versioilla.

http://angularjs.blogspot.fi/2016/09/angular2-final.html

Minulla on ollut ilo vuoden sisään veistellä ratkaisuja sekä Angular versiolla 1, Angular 2:lla, että Aurelialla. Näistä kolmesta Angular ykköstä en enää käyttäisi. Aureliassa on monta arkkitehtuurisesti ihastuttavaa asiaa, mutta monet kulmat tuntuvat vielä vähän puolivalmiilta. Voi johtua siitä, että se on vielä puolivalmis. Yksi närä on ylimääräisen jspm pakettimanagerin käyttö.

Angular 2 on tästä kolmikosta tuntunut käytössä parhaalta, jo esijulkaisuversioissa. Siinä on React-maista komponenttiajattelua: Ruutu on komponentti, joka pilkotaan osakomponentteihin, jne. Siinä on kaikki hyvä mitä oli Angular 1:ssä, mutta yksinkertaistettuna. Se vaatii välineiltä vähän enemmän, ja hauskasti ollaan tultu täysi kehä siinä miten yhdistetään html+css+javascript tai typescript koodit. Sen dokumentaatio on erinomaisella tolalla.

Odottelen innolla milloin pääsen taas viuhuttelemaan finaaliversion Angular kakkosta, ja tekemään lisää komponentteja.

https://angular.io/

Java 9 viivästyy – saatavana heinäkuussa 2017

Tuoretta uutista, tosin ei yllättävää. Java 9 – jota on jo lykätty useita kertoja, ja jonka ominaisuudet ovat kaikki aiemmista versioista lykättyjä – viivästyy vielä. Tällä kertaa ihan ymmärrettävästä syystä. Se ei vain ole vielä valmis, ei ehdi, ja muutokset ovat merkittäviä.

Mutta käytännössä siis mennään Java 8:lla vielä tovi, ja aikaa on oppia mikä kaikki muuttuu Java 9 myötä. Tämä viimeisin lykkäys ei ole kuin 4kk lykkäys, ja toki nyt jo saatavana olevat EA buildit ovat varsin pitkällä. Mutta kun corea sorkitaan, pienikin muutos on iso muutos ja vaatii aikaa ja rakkautta.😉

Tieto ei ole toki vielä vahvistettua, mutta lykkäystä on ehdotettu, ja ehdotus menenee läpi koska valmista ei vain tule aiemmalla aikataululla.

Lähde: http://mail.openjdk.java.net/pipermail/jdk9-dev/2016-September/004887.html

JavaOne 2016 häämöttää

Viikko vielä aikaa JavaOne seminaariin – viikon päästä paikallista aikaa sunnuntaina olen paikan päällä San Franciscossa, pää pyörällä jetlagista ja sessioista, absorboimassa kaiken tiedon ja vaikutelmat mitä saatavilla on. Pitäisi olla mielenkiintoinen viikko tulossa.

Yli neljästäsadasta sessiosta on jotakuinkin mahdotonta valita edes suurin osa mikä kiinnostaa. Itse priorisoin Java 9 asioita, Docker ja Microservices asioita, ja sitten hiukan Java EE 8 puolta myös. Voisin löydä vetoa että sitä valaistaan muutenkin keynoteissa. Ohjelman ulkopuolella on myös muutama kiinnostava yhteisötapaaminen ja keskustelu luvassa, ja tietenkin yritän bongata mahdollisimman paljon suomalaisia Javastajia.

 

 

Nyt olisi tarkoitus bloggailla paikan päältä päivittäin jotain pientä, vaikutelmia ja highlighteja. Blogaus tapahtuu tällä kertaa englanniksi, Solitan dev-blogin puolella, eli sitä kannattaa pitää silmällä. Sitä kannattaa muutenkin pitää toki silmällä – raudankovaa settiä tulossa usealta muultakin kirjoittajalta taas lähiaikoina:

http://dev.solita.fi/

 

Kotlin ja JavaFX – ihanaa!

Aloin kesäloman ratoksi perehtymään hiukan Kotlin ohjelmointikieleen – kirjailin siitä jo ensivaikutelmia aiempaan blogiini. Koska en näillä näkymin pääse hetikohta käyttelemään Kotlinia työprojekteissa, päätin harrastella sillä jotain muuta ominpäin.

JavaFX on entuudestaan suuri rakkaus – harmillisen vähän käytettyä tekniikkaa sekin, mutta toimivaa. Ajattelin yhdistellä näitä ja katsoa mitä siitä syntyy, voi olla että peli vielä jossain vaiheessa. Peliohjelmointi ei ole oma vahva lajini – mutta huonommankin pelin koodailusta tulee opittua paljon.😉

No niin, joka tapauksessa, kaikki alkaa hello worldistä. Eli miltä näyttää Kotlinilla tehty pääohjelma joka käynnistää JavaFX ikkunan?

import javafx.application.Application
import javafx.scene.Scene
import javafx.scene.layout.Pane
import javafx.stage.Stage

class Test : Application() {

  override fun start(stage: Stage) {
    var pane = Pane()
    var scene = Scene(pane, 200.0, 200.0)
    stage.scene = scene
    stage.show()
  }

  companion object {
    @JvmStatic
    fun main(args: Array<String>) {
      launch(Test::class.java)
    }
  }

}

Mitä juuri tapahtui?😉 Kotlinissa on tosiaan vähän yksinkertaistettu syntaksi Javaan verrattuna. Kuten kuvasta näkyy, muutama modifieri puuttuu, tyyppejä ei tarvitse toistaa, vaan ne päätellään fiksusti tarvittaessa. Funktiot määritetään fun avainsanalla. Ehkä kiintoisin osa tässä on Scalasta tuttu Companion Object. Static avainsanaa kun ei Kotlinissa ole, Companion Object on luokan ’automaattinen instanssi’. Tämän lisäksi tietysti ilmeistä, että Kotlinista käsin voi käyttää kaikkia Java kirjastoja, mukaanlukien Java 8 sisältämä JavaFX.

Miten tuon sitten voi kääntää, paketoida, ajaa? Mavenin voi opettaa prosessoimaan Kotlinia. Oma pom.xml sisältää seuraavia osia:

<dependencies>
  <dependency>
    <groupId>org.jetbrains.kotlin</groupId>
    <artifactId>kotlin-stdlib</artifactId>
    <version>${kotlin.version}</version>
  </dependency>
  <dependency>
    <groupId>junit</groupId>
    <artifactId>junit</artifactId>
    <version>${junit.version}</version>
    <scope>test</scope>
  </dependency>
  <dependency>
    <groupId>org.jetbrains.kotlin</groupId>
    <artifactId>kotlin-test-junit</artifactId>
    <version>${kotlin.version}</version>
    <scope>test</scope>
  </dependency>
</dependencies>

Ylempänä on tietysti määritetty property-muuttujat kotlin.version ja junit.version (1.0.3 ja 4.12 tällä hetkellä). Kotlin käännöksiä varten tarvitaan tietysti kotlin-stdlib riippuvuus. Ilman etukäteen kirjoitettuja yksikkötestejä ei voi ihminen elää, joten siksi junit riippuvuus. Ja lopuksi vielä kotlin-test-junit riippuvuus tuomaan vähän lisämukavuutta liitokseen. Seuraavaksi veivataan build prosessi käsittelemään kotlin-koodit src/main/kotlin, ja src/test/kotlin kansioiden alta:

<build>
  <sourceDirectory>${project.basedir}/src/main/kotlin</sourceDirectory>
  <testSourceDirectory>${project.basedir}/src/test/kotlin</testSourceDirectory>

  <plugins>
    <plugin>
    <artifactId>kotlin-maven-plugin</artifactId>
    <groupId>org.jetbrains.kotlin</groupId>
    <version>${kotlin.version}</version>
    <configuration/>
      <executions>
        <execution>
          <id>compile</id>
          <phase>compile</phase>
          <goals>
            <goal>compile</goal>
          </goals>
       </execution>
       <execution>
         <id>test-compile</id>
         <phase>test-compile</phase>
         <goals>
           <goal>test-compile</goal>
         </goals>
       </execution>
     </executions>
    </plugin>
  </plugins>
</build>

Jep, ja näin Maven kääntää Kotlin-koodit pluginin avulla bytecodeksi, tavanomaiseen paikkaan, normaaleissa Maven vaiheissa. Lopuksi säädetään vähän paketointia.

<plugin>
  <artifactId>maven-assembly-plugin</artifactId>
  <configuration>
    <archive>
      <manifest>
        <mainClass>game.Pong</mainClass>
      </manifest>
    </archive>
    <descriptorRefs>
      <descriptorRef>jar-with-dependencies</descriptorRef>
    </descriptorRefs>
  </configuration>
  <executions>
    <execution>
      <id>make-assembly</id>
      <phase>package</phase>
      <goals>
        <goal>single</goal>
      </goals>
    </execution>
  </executions>
</plugin>

Eli, tämä Maven Assembly plugin tekee lopputuotoksesta mega-jar paketin, jossa on kaikki tarvittava. Oman maun mukaan voi tehdä fiksumman käyttäen manifest riippuvuuksia, tai Java 9 moduuleita, mutta tässä kohtaa tämä on ihan bueno, ja helpottaa levitystä ja testausta.

Vein koodia vähän pidemmällekin, otin käyttöön game loopin, animaatiota, piirtoa, mutta puidaa niitä toisella kertaa. Pistin koodit Git repositoryyn, josta löytyy välivaiheita. Nykyinen koodi ei tee vielä paljoa, mutta on hauska tutkimuspöytä sille mitä JavaFX on nykymuodossaan, ja miten Kotlin helpottaa koodin kirjoittelua.

Linkki Gittiin: https://github.com/crystoll/kotlinfx

 

 

Kuolema nullpointerexceptioneille: Kotlin ftw!

Lomaillessa ja sairastaessa on hyvin aikaa leikkiä jollain jolle ei ole ollut kysyntää ns oikeissa, hiellä ja tuskalla väännetyissä Wakavissa Projekteissa. Tällä kertaa tutkaan osui Kotlin, johon on ollut tarkoitus perehtyä tilaisuuden tullen.

Kotlin on tuorein lisäys JVM-perheen kieliin; Eli kuten Scala, Clojure, ja Groovy, se on ihan oma erillinen kielensä, syntaksinsa, ja filosofiansa, mutta kun se menee kääntäjän läpi, putkesta ulos tulee Java-virtuaalikoneen bytecodea – vaatii tosin minimitasoksi Java 6 myllyn.

Ajonaikaiset virheet ohjelmissa ovat nykypäivän ohjelmistokehityksessä niitä kalleimpia virheitä – koska ne löytyvät vain kattavalla testauksella, voivat vaatia hyvinkin eksoottisia tiloja ja kombinaatioita ilmentyäkseen, ja mitä myöhemmin ne löytyvät, sitä enemmän ne maksavat. Esim. käyttöönottovaiheen jälkeen löytyvä bugi pitää ensin havaita, sitten raportoida, sitten toistaa, sitten ymmärtää, sitten korjata, sitten testata korjaus, ja testata ettei korjaus rikkonut mitään muualla, jne. Tästä kertyy ihan kohtuullisesti hintaa pienille asioille. Java-kielessä on alusta alkaen ilmennyt kahta eri virhettä yli kaiken muun: ClassCastException, sekä NullPointerException. Java 5 onnistui aikanaan hävittämään edellisen lähes sukupuuttoon Generics tyypitettyjen kokoelmien myötä. Mutta NullPointer on edelleen valitettavan yleinen virhe. Ja kun se paukahtaa, se usein valuu pinossa ylöspäin, ja voi ilmentyä hyvin mielikuvituksellisin tavoin – tai voi aiheuttaa seurauksia jotka näkyvät jossain aivan muualla myöhemmin. Eli pirullisia virheitä.

Nullpointereita on jahdattu eri tavoin. Olen itse opettanut ja kirjoitellut siitä miten Java-kielellä koodatessa voi tiedostaa tämän, ja koodata fiksusti. NullPointer paholainen iskee tyypillisemmin kun metodi palauttaa kokoelman sijasta null-arvon. Eli parempi filosofia on palauttaa aina ei-null arvo, esim. tyhjä. Jos jossain oikeasti tulee vastaan niin harvinainen tapaus, että null ja tyhjä ovat eri asia ja molemmat tarpeen palauttaa, niin se poikkeus on hyvä dokumentoida ja nimetä selkeästi, jotta kutsuja osaa käsitellä arvot oikein. Scala ja Groovy hoitavat nulleja omilla tavoillaan, mutta molemmat kielet edelleen sallivat null arvoja. Java 8 esitteli uuden Optional-tyypin, josta olen myös kirjaillut, ja se tuo vähän helpotusta ongelmiin oikein käytettynä – mutta ei sekään ongelmaa poista, ja mikään ei sitä pakota käyttämään.

Joten – long story short – Kotlin kielen mainostetuin uutuuspiirre on juurikin kuolema nullpointtereille, taas uudella ja tuoreella näkökulmalla. Mutta ei mennä asioiden edelle. Kotlin on syntaksiltaan ja toiminnaltaan eniten lähellä Scala-kieltä, ja Java-koodaajillekin tuttu.

fun main(args: Array<String>) {
  print("Kuolema NULLPOINTEREILLE!")
}

Jeah, puolipisteet valinnaisia, pääohjelman voi tehdä ilman luokkaa. Itse asiassa on myös mahdollista tehdä Kotlin scriptitiedosto, joka sisältää vain pääohjelman koodin:

print("Kuolema NULLPOINTEREILLE scriptissä!")

Kotlin käännetään kotlinc-kääntäjällä, joka voi suoraan paketoida java-kirjastot mukaan. Lopputuotos voi olla .class tiedostoja, tai suoraan ajettava .jar. Kotlin voi vapaasti importoida ja kutsua Java-kirjastoja, sekä JVM sisältä että mitä hyvänsä lisäkirjastoa mitä on tehty sitten vuoden 1995.

kotlinc app.kt -include-runtime -d app.jar

Miten Kotlin sitten auttaa nullpointerien kanssa? Kotlin ei salli normaalien tyyppien asettamista null-arvoon: kääntäjä estää sen. Esim. tyyppi String vaatii aina ei-null arvon. Jos haluat asettaa null-arvon, tyypin perään tulee kysymysmerkki merkiksi, esim. String?

var name:String?
var email:String
name = null
email = null // This line does not compile at all!
print("HELLO " + name + "!")
print("Your email is " + email)

Ylläolevassa koodiesimerkissä näet molemmat käytössä. Jos halutaan siis varata oikeus käyttää null-arvoja, se pitää näkyä jo alunperin tyyppimäärityksessä. On siis varsin mahdollista käyttää null-arvoja – mutta useimmiten ne ovat vain puhdasta laiskuutta. Useimmiten kun on mielijohde palauttaa null-arvo, onkin fiksumpaa palauttaa ns tyhjä arvo, esim. tyhjä String, tyhjä List, jne, tai heittää poikkeus. Niihin harvoihin tapauksiin kun null arvo on oikeasti kätevä, se on helppo ottaa käyttöön.

Mitä muuta jännää on Kotlinissa, verrattuna Java/Scala kieliin esim? Aika paljolti paletti molempien parhaita puolia. Primitiivityypit on poistettu: Kaikki ovat oliotyyppejä. Ei ns checked exceptions poikkeuksia, kaikki ovat nykymuodin mukaan runtime exception tyyppiä, eli käsitellään kun halutaan, ei ole pakko. Nykymuodin mukaan myös kielessä on paljon älykkyyttä ja päättelyä: esim. muuttuja/vakiotyyppiä ei tarvitse määrittää jos kääntäjä sen jo osaa päätellä arvon perusteella. Erikseen löytyy val ja var avainsanat immutable/mutable käyttöä varten. Tottakai lambda expressionit pelaavat mainiosti.

Kielestä on sitten vastaavasti jätetty pois monia piirteitä, joilla Java/Scala koodaajat ampuvat itseään lahjakkaasti jalkaan, esim. static avainsanat ja osat, implicit conversions, ja rohkaisu on ratkoa ongelmia siten että koodi pysyy luettavana ja selkeänä. Toisin kuin Scala, kieli on myös rakennettu modernin Java 8 pohjalle, eli on lähempänä nykysyntaksia mm. Lambdojen ja Stream käsittelyn osalta. Itse pidän myös esim. funktioparametrien oletusarvoista, ja mahdollisuudesta asettaa parametreille arvot nimen perusteella. Tämä vähentää tarpeetonta polymorfismia – toki kohtuudella käytettynä tämäkin, muuten polymorfisuus korvautuu modaalisuudella joka taas ei ole hyvä vaihtokauppa.

2016-06-10 13.13.59

Firman Flamingo hyväksyy Kotlinin

Kotlin on tosiaan melko tuore tulokas kentällä: JetBrains niminen paja lanseerasi sen vuonna 2011, vuonna 2012 se vapautettiin Apache lisenssillä open sourceksi, ja nyt vuonna 2016 siitä on julkaistu vakaaksi laskettava versio 1.0, vuoden alusta. Sen osuus on sen verran marginaalinen ettei vielä näy esim. TIOBE indeksissä, mutta se ei toki tarkoita etteikö sitä jo kentällä käytettäisi.

Kannattaisiko siis käyttää Kotlinia seuraavaan projektiin? Omalta puoleltani annan vahvan peukutuksen. Clojure uskovaiset tuskin kokevat halua kääntyä tänne, se on edelleen oma maailmansa. Java uskovaisten kannattaisi tehdä seuraava projekti ihan millä hyvänsä modernimmalla kielellä, Java on nykymuodossaan aika rasitettu ja päällelaastaroitu sekamelska, ja Scala, Clojure, ja Kotlin ovat kaikki huimia parannuksia siihen. Scala kielen pieni haitta on se että se oli kentällä aikaisin, ja nyt sen linjaus Java 8 mukaiseksi on vähän isompi operaatio. Scalassa on myös turhankin voimallisia tapoja ampua itseään jalkaan, jotka ovat Kotlinista tahallisesti poistettuja.

Kuten Scala, myös Kotlin on hyvä alusta jossa voit toteuttaa vapaasti haluamaasi yhdistelmää funktionaalista tai olio-ohjelmointityyliä. Voit esim. aloittaa iisisti perinteisemmällä Java oliokoodilla, ja hivuttaa itseäsi kohti korkeamman tason funktioita ja immutable, arvoja. Kotlin käyttöönotto on helppoa, ja sen voi perinteiseen tapaan aloittaa vaikkapa testipuolella. Kotlin toimii myös mukavasti esim. Spring Boot+REST alustana, ja sen saumaton yhteensopivuus olemassaolevien Java-kirjastojen kanssa tuo ratkaisua mm. tietokantojen kanssa pelaamiseen.

Itse ainakin käyttäisin. Rakastuin aikanaan Scalaan, ja Kotlin on Scalalle vähän samaa kuin Scala oli Javalle. Scala on edelleen paljonkin voimallisempi työkalu, ja kypsempi myös, mutta molemmat piirteet ovat kaksiteräisiä miekkoja. Ja Java-kieltä taas kukaan ei varmaan ihan ehdottoman innoissaan halua koodata. Sen paras argumentti lienee Cobol-mainen 20 vuoden tuoma maturiteetti, se on hyvä sveitsin armeijan linkkuveitsi siellä työkalupakin pohjalla. Ehkä sen olisi kielenä jo aika kuolla pois. Mutta toki maailmalta löytyy 10 miljoonaa enemmän tai vähemmän aktiivista koodaajaa jotka sitä ymmärtävät. Digitalisoinnin tarpeiden taas laajentuessa eksponentiaalisesti sekin on hyve.

 

Tuolta lisää:

https://kotlinlang.org/