GDPR – tieto suojatuksi

No niin, pitkästä aikaa. Aika murtaa myyttejä, parantaa moraalia, ja avata uusia mahdollisuuksia.

Ensi vuonna loppuu siirtymäaika EU tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 osalta. Asetushan on jo voimassa, mutta 25.5.2018 loppuu siirtymäaika, ja siitä alkaen henkilötietojen käsittelyn on oltava asetuksen mukaista, tai muuten…

Mielenkiintoista kyllä liikkeellä on taas monenlaista vipellystä tämän tiimoilta. Tuntuu löytyvän kosolti ääripään reaktioita: Joko taivas putoaa niskaan ja mitään ei saa tehdä, tai sitten ei koske meitä, pää puskaan ja eteenpäin kuin ennenkin.

 

Screenshot 2017-06-28 10.01.52

Olen itsekin viettänyt aikaa kosolti asian parissa ja ajattelin kirjoitella vähän mietintöjä. Oma lähestymistapa on ehkä vähän erilainen: Mitä kannattaa jatkossa huomioida että ollaan sovellus- ja ratkaisukehityksessä yhteensopivia asetuksen hengen kanssa, ja mitä mahdollisuuksia se jatkossa luo.

20 miljoonaa tai 4% vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta

Merkittävimpiä uutisaiheita asetuksen suhteen on ensimmäistä kertaa tiukennettu sakkoja, toisin sanoen määritetty uhkasakko joka voidaan asettaa jos tietosuoja-asetuksen vaatimuksia ei ole toteutettu. Sakon yläraja on törkeimmissä rikkomuksissa 20 miljoonaa euroa, tai 4% vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta, kumpi onkaan suurempi. Aika monellakin isommalla firmalla, jopa Suomessa tuo 4% voi helposti olla 20 miljoonaa suurempi, moninkertaisestikin, ja vähän pienemmille pajoille 20 miljoonan sakko voi olla aika kova pala.

Tätä vipua on helppo viuhutella pelotteena, ja sillä on puolensakin. Sekä tietosuoja että tietoturva vaativat investointeja järjestelmiin, infraan, palveluihin, ja edellyttävät tarkempaa seurantaa sille missä tieto liikkuu ja miten sitä käsitellään – todennäköisesti huomiointia prosessi ja liiketoiminta-tasolla. Monet sovelluskehitysprojektit ovat sellaisia, että siellä keskitytään vain toimintoihin ja ominaisuuksiin, ja tietoturva tulee siellä jossain perässä, jos tulee. Usein tietoturvaan investoidaan vasta kun jotain tapahtuu – ja se on huonoin mahdollisin hetki investoida. Tämän asetuksen myötä alkaa löytymään rahaa parantaa tietoturvaa ja tietosuojaa, ja se taas laskee riskejä mahdollisen tietomurron tai tietosuojaloukkauksen tapahtuessa.

Niille jotka ajattelivat painaa päänsä puskaan ja jatkaa kuten ennenkin, lienee hyvä huomioida että tuo uhkasakko siis pamahtaa kohdalle esim. sillä hetkellä kun järjestelmiin tapahtuu tietomurto, ja sana siitä kiirii tietosuojaviranomaisille. Sakko voi myös uhata jos tulee jostain syystä muu epäilys siitä että tietoja ei käsitellä asetuksen mukaisesti. Ensimmäinen asia mitä siellä kysytään on miten sensitiivistä ja laajaa tietoa murto koskee, miten laajaa joukkoa, ja mitä toimenpiteitä on tehty tiedon suojaamiseksi suhteessa riskeihin. Sakko tirahtaa rankimman kautta, jos vastaus tähän on: HÄ?

No, niille jotka ajattelivat kieltää kaiken ja vetää paniikkimoodin päälle, sen verran lohtua että sakkoa säädetään sen mukaan mitä toimenpiteitä on tehty tiedon dokumentoimiseksi ja suojaamiseksi, ja miten nopeasti on pystytty reagoimaan, ja miten yhteistyöhaluisia on oltu. Ensi vuonna näemme miten tuota käytännössä tulkitaan viranomaisten toimesta – olisin kuitenkin aika isosti yllättynyt ellei jo ensi vuoden puolella tulisi ainakin muutama tapaus tarkasteluun.

On myös äärimmäisen todennäköistä, että asetuksen siirtymä-ajan päättyessä tulee jonkunmoinen purske ihmisiä harjoittamaan oikeuksiaan, ainakin mielenkiintoisimmissa rekistereissä. Miten pystyt tällä hetkellä vastaamaan esim. pyyntöön tulla unohdetuksi? Tai pyyntöön saada kaikki kerätyt tiedot itsestään konekielisessä siirtomuodossa?

Riskeistä puheenollen

Uusi tietosuoja-asetus puhuu useassakin kohtaa riskeistä, ja riskilähtöisestä lähestymistavasta. Tämä on hyvä pitää mielessä kun tulkitsee asetuksen vaatimuksia suhteessa omiin rekistereihinsä tai järjestelmiin. Ideana ei ole, että kaikki henkilöön liittyvä tieto pitäisi nyt varastoida raskaimmin mahdollisin kontrollein suojattuna holvien uumeniin, tai olla käyttämättä sitä tai tekemättä mitään. Ideana on analysoida millaisen riskin ko henkilötieto muodostaa, mitä uhkia sen varastointiin ja käyttöön voi liittyä, ja valita sopivat kontrollit jotta riski vähenee. Toisin sanoen, on tunnistettavissa selkeästi eri sensitiivisyydellä olevia tietoja joita tulee suojata eri tasoilla.

Tässä kohtaa kukaan ei pysty varmasti sanomaan missä rajat menevät – valitettavasti tietosuoja-asetus ei tätä kerro, ja opimme asiaa vasta tulkintojen kautta. Mutta tietosuoja-asetus määrittelee erikseen sensitiivistä tietoa, esim. alaikäisten tiedot, tiedot joissa käsitellään esim. terveystietoja, sukupuolista suuntautumista, rotua, uskontoa, rikoshistoriaa, jne ovat selkeästi sensitiivisiä. Sen ohella voi tietysti käyttää tervettä järkeä: Jos Harri H Hakkeri murtautuu juuri tähän kantaan, lataa sieltä dumpin tietoa, ja se julkaistaan Internetissä tai iltapäivälehdissä, miten suuri vahinko siitä voi tulla. Suhteessa siihen kannattaa soveltaa kontrolleja.

Toteennäyttäminen

Aika monessa paikkaa asetuksessa puhutaan toteennäyttämisestä. Se tarkoittaa, että tiedon suojaaminen ei riitä, vaan asetuksen toteuttaminen tulee olla näytettävissä toteen, pääpiirteittäin dokumentaation avulla.

Mitä sieltä dokumentaatiosta pitäisi löytyä? No, osapuilleen kaikki. Päätasolla olisi syytä olla jossain muodossa kuvaus järjestelmistä ja rekistereistä, ja siitä mitä tietoa ne sisältävät. Kun on kuvattu mitä tietoa varastoidaan, tietokannoissa ja tiedostoissa (tähän olisi hyvä liittää vähän luokittelua), on tarpeen myös kuvata tietovirrat, eli tässä tapauksessa mihin tieto liikkuu järjestelmissä. Asetuksen kannalta kiinnostaa eritoten, missä ylitetään maiden rajoja, ja kenen käsittelijöiden kautta tieto liikkuu. Tässä käsittelijöitä ovat esim. pilvipalvelualustat. Kokemus on osoittanut, että voi olla tarpeen/hyödyllistä viedä näitä kuvauksia teknisemmällekin tasolle, jotta saadaan näkyviin esim. protokollat ja muut data-in-motion suojaustarpeet.

Sopimukset on toinen alue mihin tulee kiinnittää huomiota. Asetuksessa tullaan hakemaan vastuullisuus-alueita, ja enää ei myöskään riitä että pestään kädet siinä kohtaa kun maa/organisaatioraja ylittyy. Tiedon alunperäinen kerääjä ja varastoija tulee olemaan ensisijainen vastuullinen koko ketjusta. Esim. pilvipalvelualustoilla tulee olla sopimukset kunnossa. Tähän ovatkin jo suurimmat pilvipalvelualustat reagoineet, ja esim. AWS pilvessä tulee olemaan sopimuspäivityksiä vuoden sisään, ja lisäapua vaatimusten täyttämiseen.

Prosessit tulee luultavasti tuoda tarkempaan syyniin. Tietosuoja-asetuksen yksi tärkeä nurkka on oikeutus henkilötiedon käsittelyyn. Aiemmin oikeutusta ei ole niinkään mietitty, monessa paikkaa. On vain kerätty kaikki mitä saadaan, ja käytetty sitä vapaasti miten voidaan. Nyt jos käsittely ja keruu tulee valokeilaan, tai peräti auditin alaiseksi, pitäisi pystyä näyttämään toteen myös minimaalinen pääsy ja minimaalinen keruu, eli kerätään vain mitä tarvitaan, keräämiselle on hyväksyttävä oikeutus (sopimukset, luvat, lain vaatimukset, jne), ja tietoon pääsevät käsiksi vain minimissään ne joille se on tarpeen, ja oikeutettua. Tämä karsii pois kaikki villit uusiokäytöt joille ei ole oikeutusta, tai tuotantodatan dumppaamisen muistitikuille tai tiedostoihin esim. testausta varten. Ja edellyttää prosessien kehittämistä ja dokumentoimista. Ne jotka ovat tätä jo tehneet ovat tietysti jo hyvällä alulla.

Edelleen yksi dokumentoinnin alue on kyetä esittämään, mitä tietoturvakontrolleja on toteutettu, ja miten toteutuu asetuksen edellyttämä data protection-by-default vaade. Tämä lienee alue joka isoimmin hakee muotoaan. Toisaalta tämä on ollut alue jossa perinteisesti on jo tietoturvanäkökulmasta aina dokumentoitu jotain, eli jonkunmoista pohjaa löytyy jo.

Asetuksen henki

Tulkittaessa lakipykäliä ja vaatimuksia, ja väistellessä uhkasakkoja, usein helposti unohtuu, miksi tätä asetusta on alettu puuhailemaan. Sen taustalta löytyy hyvin kauniita ajatuksia, ja potentiaalista liiketoiminnallista hyötyä myös, ei pelkkiä kulueriä. Seuraamalla asetuksen henkeä mennään jo aika pitkälti oikeaan suuntaan.

Mikä sitten on asetuksen henki? Se tiivistyy pariin ajatukseen:

  • Lisää oikeuksia rekisteröidyille, henkilöille joista tietoa kerätään
  • Läpinäkyvä ja oikeudenmukainen tietojen käsittely
  • Lisää valtaa siihen miten ja mihin omia tietoja saa käsitellä
  • Sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja, aina järjestelmiä rakentaessa ja hankittaessa

Kun nämä ynnää yhteen, hyväähän siitä tulee. Läpinäkyvyys toteutuu kun rekisteröity voi nähdä tarkasti mitä tietoja hänestä kerätään, ja mihin niitä käytetään, ja miksi. Kun rekisteröity voi lisäksi helposti tarkistaa käyttötarkoitukset, ja hallita niitä itse, päättäen esim. mitä tietoja voidaan käyttää profiloinnissa ja analyyseissä, voimaantumisen tunne vain kasvaa. Lopulta kun tiedot voi poistaa rekistereistä kun niitä ei enää tarvita, ja siirtää ne helposti toiselle prosessoijalle tai vaikka itselleen, luulisi henkilökohtaisen tiedon alkavan jo kiinnostaa.

Tässä piilee business mahdollisuuksia, luottamuksen lisääntyessä ja itsepalvelun helpottaessa luvitusta, voidaan saada potentiaalisesti paljonkin enemmän tietoa ja lupia kuin aikaisemmin, läpinäkyvästi. Kun tietosuoja ja tietoturva järjestelmissä kehittyy, niihin liittyvät liiketoiminnallisetkin riskit pienenevät. Viime aikoina on ollut aika massiivisia tietomurtoja, joissa kantoihin varastoituja tietoja on vuotanut maailmalle, esim. salaamattomia luottokorttitietoja, salasanoja, ostoshistoriaa, jne. Tällaiseen tilanteeseen on aina ankeaa herätä, etenkin jos asiaa penkoessa löytyy rumaa aluetta jossa ei ole tehty ollenkaan tarpeeksi eikä oikeastaan edes uskallettu tarkastella.

Yksi kulma miettiä asiaa on että useimmilla firmoilla pitäisi nyt olla ainakin 20 miljoonaa euroa käytettävissään pistää vähän asioita kuntoon. Sillä saa jo ostettua viipaleen jos toisenkin tietoturvaa.

Sähköinen identiteetti

Asetuksessa hiipii sisään yksi piilo-feature joka on sekä uhka että mahdollisuus. Jotta henkilö voi harjoittaa oikeuksiaan, ja esim. vaatia kaikkien tietojensa poistamista järjestelmästä asiakassuhteen päätyttyä, hänet pitää luonnollisesti tunnistaa, ja pystyä liittämään kaikkiin tietoihin.

Miten tunnistetaan riittävän vahvasti, ettei tässä kohtaa tapahdu väärinkäytöksiä? Jos käytössä on jo sähköinen tunnistaminen kaikille rekisteröidyille, tässä ollaan pitkällä. Jos ei ole, nyt taitaa olla aika kehittää. Mitenkäs se kantojen tietosisältö? Mitä varmasti identifioivaa tietoa sieltä löytyy? Voiko email osoitteen perusteella varmasti tunnistaa että pyyntö tuli samalta Matti Möttöseltä joka löytyy rekisteristä? Entä jos se on vanhentunut? Voiko puhelinnumerolla tunnistaa? Voiko tunnistautua tulemalla paikan päälle ja näyttämällä passinsa?

Vastaus kaikkeen tähän: Tunnistamista ja sähköistä identiteettiä pitää luultavasti kehittää. Luultavasti pitää kuvata ja kenties parantaa henkilö/asiakastiedon laatua, sitä miten taulut ja järjestelmät liittyvät toisiinsa. Luultavasti tämän tekeminen on epämiellyttävää jumppaa, johon kuluu rahaa.

Luultavasti kun se on tehty, kyvykkyys tarjota asiakkaalle tehokkaita itsepalveluita on huimasti kasvanut, ja samoin on datan laatu.

Oma odotus on myös, että kun pöly vähän laskeutuu, sekä tietoturvan että tietosuojan oletusarvoinen taso sovelluskehityksessä on taas pykälän korkeammalla, ja kun se on jokapäiväistä, se ei merkittävästi lisää edes tekemisen kustannuksia. Nostetaan vain taso korkeammalle kuin ennen, ajan vaatimusten mukaisesti.

Perästä kuuluu?

Tietosuoja-asetus on massiivinen mittaluokaltaan, se tuo muutoksia aika moneenkin ulottuvuuteen. Tarkoitukseni on käsitellä sitä palasina, sovelluskehityksen vinkkelistä tässä blogissa. Aika näyttää löytyykö siihen aikaa, mutta toivon että palataan asiaan täsmäiskujen merkeissä aiheen tiimoilta.

Tässä vähän linkkivinkkejä sitä odotellessa:

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:L:2016:119:FULL&from=FI

http://www.informationisbeautiful.net/visualizations/worlds-biggest-data-breaches-hacks/

http://www.tietosuoja.fi/material/attachments/tietosuojavaltuutettu/tietosuojavaltuutetuntoimisto/oppaat/1Em8rT7IF/Miten_valmistautua_EUn_tietosuoja-asetukseen.pdf

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s