AWS Certified Solutions Architect – Associate

Kävin viime viikolla suorittamassa tuon otsikossa mainitun sertifikaatin – vaikeampi kuin odotin mutta läpi meni. Ajattelin kirjailla tähän vähän fiiliksiä, ajatelmia ja vinkkejäkin tuohon liittyen.

Nykyisessä pajassani (Solita) ollaan aika pilvinatiiveja. Meillä on omaa pilveä, ja aina kun projektit sen sallivat, pyritään tarjoamaan alustaksi jotain pilven nurkkaa. Syyt tähän ovat ilmeisiä. Pilvi tarjoaa parhaimman DevOps kokemuksen (tai ainakin mahdollistaa sen), koska on mahdollista välttää siiloutumista, ja pääsy ja työvälineet ja hallinta ovat ensiluokkaisia. Pilvi tarjoaa loistavan alustan kokeilulle edukkaasti, investoimatta raskaaseen rautaan, ja sieltä saa resursseja nopeasti, nappia painamalla. Pilven skaalautuvuus on myös (hyvin tehdyille sovelluksille) lähes rajaton, ja vikasietoisuutta saa globaaleilla pilvillä ruuvattua todella erinomaiseksi. Juuri mitään näistä hyödyistä ei saa paikallisesta konesalista, ja siihen on monissa paikoin suorastaan totuttu.

Itse olen puljaillut AWS EC2 koneiden kanssa jo pitkiä aikoja, mutta oikeastaan vasta nykyisissä hommissa havahduin siihen, mitä muuta AWS tarjoaa. Kiitokset siitä Data Science-puolen väelle. Yksi ensimmäisiä hommiani Solitalla oli tukea Data Science projektia teknisessä mielessä, jossa haluttiin vertailla kalliin kaupallisen datan rouskutusvälineen kyvykkyyksiä open source pinoon. (Kallis kaupallinen veti kokonaiskustannuksiltaan liput kotiin mennen tullen tässä skenaariossa). Myös firman HipChat kanavalla huhuillaan aika ajoin kiinnostavia juttuja mm. Lambdoista ja Serverless-malleista, tai S3-website hostauksesta. Vanhana hardcore koodinvääntäjänä jolle aiemmin oli kunnia-asia tehdä kaikki työkalut itse, olen sittemmin kokenut tietynlaista tuottavaa laiskuutta, ja näin tällaiset ovat nykyään kiinnostavia huhuiluja, kun pyritään tekemään entistä enemmän entistä fiksummin.

Mitäs niitä serttejä löytyy?

No niin, joka tapauksessa, AWS pilvestä löytyy sertifiointeja joka lähtöön. Kovan ytimen muodostaa viisi sertifikaattia, joista kolme on perustasoa, ja kaksi on professional-tasoa. Jenkkien palkkavertailuissa jo perustason arkkitehtisertifikaatti oli arvostetuin ja paraspalkkaisin mitä sertifiointeihin tulee. Pro-tason arkkitehtisertifikaatti on jo käytännössä hyvän työpaikan tae, etenkin jos sen mukana tulee kykyä kommunikoida ja oikeasti ratkoa ongelmia. Näiden viiden päälle löytyy sitten erikoistumissertifikaatteja, mm. tietoturvasta, ja verkoista.

Sertifikaatit ovat vain monivalintakysymyksiä, ja niitä usein kritisoidaan. Ne eivät ole hyvä osaamisen ja soveltamisen mittari. Mutta samoin kuin aikanaan Java-sertifikaateissa, itse puolustan niitä silti. Koska jos on henkilö, joka on suorittanut tietyn sertifikaatin, se kertoo minulle, että hän on ainakin jossain vaiheessa hallinnut kokonaiskuvan teknologia-alustasta, yksityiskohtia myöden. Henkilö jolla ei sertifikaattia ole, voi osata jonkun nurkan erinomaisesti, toisen surkeasti, ja kolmatta ei ollenkaan. Hänestä en tiedä siis mitään.

Jos työhaastattelussa haastateltavalla on esittää sertifikaatti, se ei kerro että hän on loistava ohjelmoija, mutta antaa silti tietyn baseline-tason laadulle. Henkilö jolla ei sertifikaattia ole, vaatii huomattavasti pidempää tenttausta jos haluaa päästä osaamisesta selville. Projekteissa olen havainnut, että sertifioitumattomat henkilöt voivat olla suorastaan hasardeja: Tehdä enemmän vahinkoa kuin hyvää. Tämä johtuu siitä, että työkalupakki on, metaforaa käyttääkseni, vajavainen. Siellä voi olla yksi upea, kiiltävä vasara, mutta ei mitään muuta. Palkkaan mielummin työmaalle tyypin jolla on kulunut pakki jonka kaikkia perustyökaluja on käytetty tasapuolisesti. Häneltä löytyy hihasta vaihtoehtoja ja joustavuutta. Se kiiltävän vasaran kaveri etsii vain kaikkialta nauloja.

No liittyykö sertifikaatti sitten juuri tähän? Ei välttämättä, sama oire voi olla sertifioituneillakin. Mutta käytännnössä olen suuri fani sille että jos haluaa syvälle tekkiin, aloitetaan sertifikaatista, ja siitä alkaa opiskelu. Vähän kuin taistelulajeissa, musta vyö aloittaa varsinaisen oppimispolun – ei päätä sitä.

Vinkkejä

Vinkkejä opiskeluun? AWS sertifikaatit ovat huomattavasti vaikeampia kuin esim. SUN/Oracle Java-sertifikaatit, vaikka puitteet ovat suunnilleen samat. Perustason sertifikaateissa on yleensä n. 60 kysymystä, ja muutama tunti aikaa. Läpäisyyn piisaa 65-70% oikein. Mutta AWS on yhä vain laajempi kokonaisuus, palveluiden määrä lisääntyy koko ajan, tätäkin kirjoittaessa. Ja sertifiointikysymykset ovat todella yksityiskohtaisia, sieltä voi tulla esim. kysymyksiä koskien kapasiteettia, kaistaa, jne. Osa on onneksi ihan terveen järjen kysymyksiä, niistä selviää jos on oikeasti tehnyt jotain AWS konsolissa.

Mutta tässä pari vinkkiä:

  • Kaikkein tärkeintä on mock exam/testi-testit, että totut kysymyksien tyyppeihin, tapaan, ajoitukseen. Niitä löytyy jonkun verran ilmaisia, mutta parhaat maksavat jonkun verran. Amazonin kautta saa ’virallisen’ harjoitustestin, mutta itse löysin loistavia harjoitustehtäviä myös android-sovelluksista, joita voi mukavasti naputella tabletilla läpi vaikka työmatkalla
  • Valmistautumiseen tärkeintä on lukea AWS Whitepaperit ja FAQ lätyskät, ainakin tärkeimpien palveluiden osalta. Core palveluita ovat EC2, S3, VPC, RDS, ja DynamoDB, mutta niiden ohella yllättävät paljon tulee myös kysymyksiä myös esim. SNS, SQS ja SWF osista.
  • Ehdottomasti kannattaa investoida johonkin online-preppaukseen koskien sertifikaattia. Niitä saa alennus-aikaan muutamalla kympillä, itse käytin acloud.guru kursseja (jotka ovat itsessään tehty AWS Serverless+Lambda arkkitehtuurilla, kustannustehokkuussyistä)

Itse ajattelin jatkaa sertifioitumista tällä suunnalla, koska tämä on hyvin kiinnostava suunta, ja viimein antaa mukavan oppimishaasteen. Osa asioista on jo käytännön tasolla tuttuja, mutta osa ei. Bonuksena kakun päällä olen myös kiinnostunut AWS Alexa rajapinnoista, ja harrastepuolella olen jo niiden kanssa näperrellyt. Acloudguru sitella on tehty muuten Alexan päälle botti joka kyselee AWS sertifiointiin testikysymyksiä 😉

 

 

 

 

Mainokset

SOA, palveluarkkitehtuuri ja Amazon

Törmäsin hiljattain kiintoisaan artikkeliin koskien Amazonin SOA arkkitehtuuria. Aiheestahan on kirjoiteltu jo kyllästymiseen asti kaikenlaisia näkökulmia, ja teoreettisia kehitelmiä ja pelisääntöjä pelaa. Toisaalta joskus voi olla yksinkertaisempaakin:

  1. All teams will henceforth expose their data and functionality through service interfaces.
  2. Teams must communicate with each other through these interfaces.
  3. There will be no other form of interprocess communication allowed: no direct linking, no direct reads of another team’s data store, no shared-memory model, no back-doors whatsoever. The only communication allowed is via service interface calls over the network.
  4. It doesn’t matter what technology they use. HTTP, Corba, Pub-Sub, custom protocols — doesn’t matter. Bezos doesn’t care.
  5. All service interfaces, without exception, must be designed from the ground up to be externalizable. That is to say, the team must plan and design to be able to expose the interface to developers in the outside world. No exceptions.
  6. Anyone who doesn’t do this will be fired.

Täytyy todeta: yksinkertaisuudessaan nerokasta.  Tämä ei tietenkään toimisi ellei mandaatti olisi peräisin kaverilta nimeltä Steve Bezos, Amazon nimisen pikkupuljun toimitusjohtaja. Governanssissa täytyy olla mukana johdon tuki, muuten asiat eivät onnistu. Eivät ne sittenkään välttämättä onnistu mutta jos on yksinkertaiset pelisäännöt joissa on takana vahva ja selkeä tuki, siinä on jo onnistumisen ainesta. Keskitytään olennaiseen. RESTful vaiko SOAP? Vai RMI tai DCOM? Corba? Ei mitään väliä, standardeita ja teknologioita tulee ja menee. Toimitusjohtajan kannalta niillä ei ole väliä, mutta avoimella palveluarkkitehtuurilla taas on suurestikin strategisessa mielessä väliä.

Luin jotain muutakin fiksua viime viikolla mutta ehkä palataan asiaan sen tiimoilta  myöhemmin 😉

Lähde: http://blog.yohanliyanage.com/2012/03/getting-soa-right-thinking-beyond-the-right-angles/

 

 

Amazon Kindle Fire

No niin, pakko tehdä pikainen blogaus. Vertailin aiemmin blogeissani Android ja Apple tabletteja ja pohdin sitä että kun Android tabletit maksavat saman verran kuin ipadit tai jopa enemmän, ja kuitenkin niissä ei ole iTunesin tapaista helppoa sisältöpalvelua saatavana – vaikka muita pilvipalveluita löytyykin – niin ne ovat vähän nörttien leluja.

Amazon meni tekemään metkan siirron. Julkaistaan Android tabletti hintaan 200$. Avataan sinne Amazonin sisältöpalvelut joista pukkaa mm. kirjoja, leffoja, musiikkia. Amazonilla on myös rajoittamaton tilaus-malli jossa kertamaksulla saa käytellä sisältöpalveluita niin paljon kuin jaksaa. Jos oikein ymmärsin niin Amazon Prime tason jäsenyys maksaa n. 80 taalaa vuodessa ja siihen sisältyy rajoittamaton lisämaksuton leffojen katselu eli saa valita yli 10 000 nimikkeestä.

Miten mä vähän veikkaisin että tästä tulee kova juttu?

http://thisismynext.com/2011/09/28/amazon-kindle-fire-price-specs-launch/